Valoa kohti!

Tänään palaverissa akuuttivuodeosastohoidon kehttämisessä Oivassa tehtiin konkreettisia suunnitelmia tulevaan. Kotiutustiimien perustaminen otettiin kehittämisen alle ja sovittiin vuodeosastopalveluiden, kuntoutuspalveluiden ja kotihoitopalveluiden kanssa jatkoista. Minulla on vakaa usko, että kotiututus tehostuu vuodeosastoilta/Phks:sta matalan kynnyksen tarveperusteisen palvelun turvin, takoitus tiimissä olla fysioterapiaresurssia sekä lähihoitajaresurssia. Seuraavan kerran mietitään konkreettisia toimia pääsiäisen jälkeen.

Positiivisen ajattelun paikka

Näkökulman vaihtamisen taitoja ja positiivista ajattelua tarvittiin, että sain vihdoin alulle Trelloon myös asiakaspalautejärjestelmästä jotakin kättä pidempää. Olen ollut yhteydessä Organisaatiomme hyvinvointisuunnittelijaan, joka puuhastelee viestinnän parissa muun muassa. Sain kuulla, että aiheeni onkin ajankohtaisempi kuin uskoin, sillä asiakaspalautejärjsetelmän päivittäminen on ollut myös hänen suunnitelmissaan. Nyt on sitten taas yksi yhteistyökumppani lisää.

Asiakasraatiasiaakin olen jo kovasti miettinyt. Tässä sitä näkökulman vaihtamista, positiivista ajattelua ja voimavaralähtöisyyttä todella tarvitaan, jos aion saada kasaan raadin tehostetun asumispalveluyksikön asukkaista.

Anun blogi: kauppaboxi

Lupailin hieman noita Vääksyn toimintakeskuksessa olevia hyviä käytäntöjä tuoda julki tässä blogissa. Kauppaboxin kehittelimme viime vuonna. Boxin ajatus lähti nimenomaan asiakkaan yks-suunnitelmasta ja toiveesta, että pääsisi yksin kauppaan. Asiakas ei kuitenkaan osannut lukea, joten pelkän kauppalapun tekeminen ei tuntunut järkevältä.

Työtoiminnan väen kanssa aloimme porukalla ensimmäiseksi miettimään mitä kaupasta voisi ostaa. Tämän jälkeen etsimme netistä tuotteiden kuvia ja tulostimme niitä aina sen mukaan mitä kaupasta milloinkin halusimme ostaa. Pieneen muovitaskulliseen vihkoseen liitimme tuotteiden kuvat, ja numeron kuinka monta kappaletta tuotetta ostamme.

Toimintakeskuksella on lähikauppaan tili, joten vihkoseen tuli näkyviin myös tilinumero, jota aina kassalla piti myyjälle näyttää kun ostoksia "maksoi".

Ja sitten periaatteessa alkoi se tärkein juttu, eli TOISTO, TOISTO ja TOISTO. Monen monta kertaa menimme porukalla kauppaan kauppavihkosen ja tuotekuvien kanssa, etsimme kuvia vastaavat tuotteet kaupan hyllyiltä ja harjoittelimme kassalla asiointia. Nykyään työtoiminnan porukka käy tekemässä toimarin kauppaostoksia joko pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Itsenäinen kaupassakäynti on iso asia monelle.

<

kotiutuksen kehittäminen

Huomenna tapaaminen Mikon kanssa kotiutuksen kehittämisen tiimoilta Phks:ssa mukavaa, kun ei tarvitse yksin kehittää vaan kotiututtaminen kuuluu kaikille Oivassa!

Anun blogi

Kiitos hyvistä kirjoituksista Merjalle ja Niinalle! Oma kehittämistyö on lähtenyt käyntiin pikku hiljaa. Asiakkaiden kanssa olemme pohtineet vapaaehtoistyötä. Sitä mitä he haluaisivat tehdä muiden hyväksi. Ideoita kirjoiteltiin ylös ja ihania ajatuksia muistiin :)

Oli tosi kiva kun joku porukasta keksi että voisimme vaikka mennä vanhuksille laulamaan, niin toiset taputtivat käsiään ja hurrasivat idealle. Itse siinä kirjaamisen ohessa mietin, että tällaisen porukan kanssa on aikasta kiva lähteä kehittämään.

Nyt ollaan muuten jo sovittu esiintyminen Päiväkoti Huliviliin tänne Vääksyyn. Ajattelin että voisin täällä blogissa kertoa hyvistä käytännöistä, joita me täällä Vääksyn toimintakeskuksessa olemme jo saaneet aikaiseksi. Niistä voisi sitten muillekkin olla iloa jatkossa. Mutta heippa tällä erää, jatketaan pian :)

Hoitajalähtöistä vai asukaslähtöista

Mielenkiinnolla luin Ninan blogia, jonka hän oli julkaissut helmikuun viimeisenä päivänä.  Hänen pohdintansa kuulostaa niin tutulta. Herää kysymykset: miten, miksi, milloin ja keitä varten me olemme yksiköissämme töissä? Mikä onkaan perustehtävämme? Ilokseni löysin tekstistä myös kirjaimet YKS ja Nina pohdinnan siitä, että myös ikäihmisten kanssa työskennellessä voidaan ottaa mallia enemmänkin kehitysvammapuolella käytetystä yksilökeskeisestä suunnitelmatyöstä/ elämänsuunnitelmasta.

Olin kirjoittanut keväällä 2013 Pumppu hankkeen sivuilla blogitekstiä. Tässä siitä lainausta: "Oman, mutta myös sekä organisaation että yksikön arvopohjan ja asenteiden tutkiminen  on työn keskeisiä periaatteita. Aito ja vilpitön kiinnostus toisten tarpeille ja toisten näkökulmien arvostus sekä yhteistyön arvostus näkyy sovituista asioista kiinnipitämisenä. Asukkaan / henkilön todellinen osallistumis - ja vaikuttamismahdollisuus on tärkeää."

Miksi emme kuulisi asiakkaittemme toiveita, antaisi heille osallistua oman elämänsä suunnitteluun? Olemmeko vielä 2010 - luvulla järjestelmäkeskeisen suunnittelun kourissa, kun vaihtoehtona on yksilökeskeinen / asiakaslähtöinen suunnittelu. Tärkeätä on keskittyä henkilön vahvuuksiin ja kykyihin sekä pyrkiä tukemaan ja hyödyntämään niitä. Millaisin ”silmälasein” tarkastelemme henkilön tarpeita? – näkyykö siinä henkilön oma ääni? 

Muutos ei kuitenkaan synny yksin eikä kaksinkaan kuten Ninakin totesi. Siihen tarvitaan koko työyhteisön sitoutuminen. Muutos ei ole helppoa, mutta mahdollista ja pian huomaamme että jopa palkitsevaa.

Tsemppiä kehittämistyölle! Olette rohkeita!

No niin, nyt on otettu sitten kunnon vauhti... ja törmätty päin seinää. =)

En olisi lähtötilanteessa uskonut, kuinka näinkin vähäpätöinen kehittämisalue, kuin vanhusten pitkään nukkuminen, voisi olla näin vaikeaa. Ajattelin, että koulutukseen vetoamalla tämä on helppo homma ja toteutettu muutamassa päivässä.

Mutta, ei se ollutkaan niin helppoa... "Mitäs jos joku haluaa, että hänet herätetään? (No sitten herätetään), Sitten kaikki nukkuu kymmeneen ja sitten on hirveä urakka saada kaikille vaatteet päälle ja pestä jne...? (Miten se eroaa siitä, että herätetään 7-8 välillä?!?!), Kukas jakaa lääkkeet? (No mitä jos ideoitaisiin yhdessä?), Antaisitte meidän nauttia vielä vähän aikaa, kohta talomme laajenee ja on taas enemmän asioita mietittävänä ja totuteltavana. (Ööö, työntekijöidenkö tässä pitää saada nauttia vanhuksista piittaamatta?), Puuro kokkaroituu ja kahvi painuu.. (niin ja näiden ratkaisemiseksihan ei kannata tuhlata työaikaa) YMS.YMS.

Vanhat, pinttyneet tottumukset ovat TODELLA tiukassa ja toisaalta, ymmärtäähän sen. Hoitajalähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen on kuljettava pitkä tie ajatusten puolella. Ennen hoitajat heiluttivat tahtipuikkoja, nyt pitäisi osata luovuttaa ne asukkaille. Mutta kun olisi niiiiin mukavaa pitää niistä kiinni. Ei se ole helppoa allekirjoittaneellekaan, että samassa veneessä tässä ollaan ketään väheksymättä.

Ehkäpä täytyy lähteä ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Työpaikallamme on hieno lehtinen YKS:sta ja moni sen on jo lukenut. Jos painottaisikin asiaa tätä kautta ja se tulisi kuin varkain muiden asioiden ohella. Ajatuksena meillä on ollut, jos saisimme jostain hommattu jokaiseen asukashuoneeseen isohkot taulun kehykset (raha-asia vireillä) ja näihin kehyksiin suunniteltaisiin asukkaan itsensä, omaisten ja hoitajien kanssa asukkaalle tärkeitä asioita. Tähän sisällytettäisiin myös nukkumistottumukset, jolla saadaan myös aikaisemmin eletyn elämän jatkumoa palvelutalossa. (malli YKS-vihkosessa).

Eli lisää suunnittelua ja henkilökunnan innostamista asiaan. Toisaalta on hyvä, että voidaan koulutuksen varjolla joitain asioita tehdä mutta siinä on myös varjopuolensa. Moni ei miellä, että nämä asiat on paljon kauaskantoisempia kun meidän koulutuksen loppuun. Ei muutoksia tehdä siksi, että kaksi tiimin jäsentä on koulutuksessa ja heidän on pakko, vaan siksi, että joskus vanhuspalvelut myös kunnallisella sektorilla voivat tarjota hyvää, turvallista ja yksilöllistä palvelua.

Laitetaan siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. =D. Lähestytään asiaa toista kautta ja saamme samalla iskulla myös monta muuta asiaa etenemään. Olemme keskittyneet liikaa tähän yhteen asiaan ja saaneet enenevässä määrin vain vastustelua.

Ehkäpä tämä on yksi niitä asioita, mitä tässä koulutuksessa on tarkoituskin oppia: Ei ainakaan näin asioita kehitetä! =D