Peruspalvelukeskus Oiva

Ensimmäinen askel

Siispä asukkaat koolle, ja kotia luomaan. Meidän 12 paikkaisesta yksiköstä saimme turinatuokioomme osallistumaan 8 asukasta.
Jutustelimme menneistä, nykyisistä ja muuten vaan mukavista asioista, joista voisi poimia ideoita kodin luomiseen.

Aloitimme kysymyksellä 'Mikä on koti?'
Se on omaiset, äiti ja isä, siskot ja veljet. Se on tutut esineet. Se on kotityöt: leipomista ja ruuan laittoa, siivoamista ja tiskausta. Kotona myös opittiin elämän taidot.

Tämän jälkeen juttelimme, voiko hoitajat mieltää omaisiksi/omiksi ihmisiksi? Toiset olivat sitä mieltä, että kyllä niin tuttuja ollaan, että näin voi sanoa. Joku rohkeni kuitenkin sanoa, että eivät ne ihan omiakaan ole.

Juttu jatkui kysymyksellä 'tuntevatko asukkaat olevansa kotona'? Toiset sanoivat, että tuntevat olevansa ja toiset, ettei tämä koskaan voi kodiksi muuttua kun se koti on jokaisella siellä jossain. Esille tuli myös, että täällä on omat sääntönsä kotiin verrattuna ja eihän täällä ihan kaikkea sitä saa tehdä, mitä haluaisi. Täällä on myös melko tylsää, päivät toistavat samaa kavaa eikä maanantai eroa sunnuntaista kun televisio-ohjelmien osalta.

Tästä innostuneena jatkoimme juttua kysymällä, mitkä olisivat asioita mitkä tekisivät tästä enemmän kodin. Tämä olikin jo niin haastava kysymys, mihin monikaan ei osannut vastata. Yksi kuitenkin ehdotti, että täältä voisi saada ideoita uusiin asioihin tekemisen kautta.

Siirrytäänpäs siis vähän kevyempään ajattelutyöhön. Lähdimme haaveilemaan.
Mistä kukakin haaveilee vielä? Olisikohan ollut, että kukaan ei uskaltanut vielä kovin korkealentoisia haaveita kertoa kaikkien kuullen, mutta jotain sentään saimme kokoon. Haaveina oli olla kotona, pysyä terveenä, ettei tarvitsisi olla toisten hoidettavana, vanhojen tuttujen tapaaminen (vaikkakin osa onkin jo kuollut). Yksi haaveili isosta perheestä, kun jäi aikanaan saamatta. Haitarin soiton kuuntelukin olisi niin mukavaa. Ja jos lopulta pääsisi perille iankaikkiseen elämään.

Mitkähän asiat ovat olleet lähellä sydäntä ja mukavaa puuhaa ihan vain huvin vuoksi, nyt tai aikaisemmin elämässä? Tähän saimmekin jo enemmän ajattelun aihetta, jota kautta voimme käytännön toimintaa kehittää. Ulkoilu ja hevosajelu on ollut niin mukavaa. Kangaspuilla kutominen, neulominen ja askartelu olivat mieltä virkistäviä puuhia. Toiset olivat tykänneet lapsia hoitaa ja yksi kertoi olevansa tarinoiden keksijä. Lapsille oli niin mukava tarinoita kertoa. Kolikoitakin oli kuulema mukava laskea, kun sitä työkseenkin teki. Myös lukeminen oli rentouttavaa ja kukkien hoito oli lähellä sydäntä. Kotityötkin saivat toiset mukavalle tuulelle; tiskaus, siivoaminen, lypsäminen ja leipominen. Ja ne pihatyöt, niin mukavia. ... Ai niin, tottahan me tanssimassakin olemme käyneet. Ei ole parempaan kun kunnon tanssit. Ja tässähän sitä riittikin muisteltavaa, kuinka veljen, ja milloin kenenkin kanssa käytiin tansseissa ja miten mukavaa se oli.

Alkoi aika olla jo kortilla niin lopuksi kysyimme, kuinka eläimet ovat kuuluneet elämään. Suurimmalla osalla oli ollut hoidettavinaan lehmiä, hevosia, lampaita, kanoja ja possuja. Myös koiria ja kissoja oli lemmikkinä ollut, vaikkakin kissaa oli joku pienenä pelännyt. Kaikki olivat sitä mieltä, että eläimet tuovat sisältöä elämään.

Tästä lähdimmekin iltapalalle ja iltatoimille. Keskustelu tuntui hujahtavan nopeasti ja vaikka iltatoimet venyivät normaalia myöhemmäksi, ei se ketään haitannut. Tästä jatketaan eteenpäin uusin ideoin ja ajatuksin. Vastaavia asukaskokoontumisia pidämme varmaan paljonkin eri aiheita koskien, mutta tässä on jo jonkinlainen alku.
- Niina ja Päivi, Koivukoto-