No niin, nyt on otettu sitten kunnon vauhti... ja törmätty päin seinää. =)
En olisi lähtötilanteessa uskonut, kuinka näinkin vähäpätöinen kehittämisalue, kuin vanhusten pitkään nukkuminen, voisi olla näin vaikeaa. Ajattelin, että koulutukseen vetoamalla tämä on helppo homma ja toteutettu muutamassa päivässä.
Mutta, ei se ollutkaan niin helppoa... "Mitäs jos joku haluaa, että hänet herätetään? (No sitten herätetään), Sitten kaikki nukkuu kymmeneen ja sitten on hirveä urakka saada kaikille vaatteet päälle ja pestä jne...? (Miten se eroaa siitä, että herätetään 7-8 välillä?!?!), Kukas jakaa lääkkeet? (No mitä jos ideoitaisiin yhdessä?), Antaisitte meidän nauttia vielä vähän aikaa, kohta talomme laajenee ja on taas enemmän asioita mietittävänä ja totuteltavana. (Ööö, työntekijöidenkö tässä pitää saada nauttia vanhuksista piittaamatta?), Puuro kokkaroituu ja kahvi painuu.. (niin ja näiden ratkaisemiseksihan ei kannata tuhlata työaikaa) YMS.YMS.
Vanhat, pinttyneet tottumukset ovat TODELLA tiukassa ja toisaalta, ymmärtäähän sen. Hoitajalähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen on kuljettava pitkä tie ajatusten puolella. Ennen hoitajat heiluttivat tahtipuikkoja, nyt pitäisi osata luovuttaa ne asukkaille. Mutta kun olisi niiiiin mukavaa pitää niistä kiinni. Ei se ole helppoa allekirjoittaneellekaan, että samassa veneessä tässä ollaan ketään väheksymättä.
Ehkäpä täytyy lähteä ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Työpaikallamme on hieno lehtinen YKS:sta ja moni sen on jo lukenut. Jos painottaisikin asiaa tätä kautta ja se tulisi kuin varkain muiden asioiden ohella. Ajatuksena meillä on ollut, jos saisimme jostain hommattu jokaiseen asukashuoneeseen isohkot taulun kehykset (raha-asia vireillä) ja näihin kehyksiin suunniteltaisiin asukkaan itsensä, omaisten ja hoitajien kanssa asukkaalle tärkeitä asioita. Tähän sisällytettäisiin myös nukkumistottumukset, jolla saadaan myös aikaisemmin eletyn elämän jatkumoa palvelutalossa. (malli YKS-vihkosessa).
Eli lisää suunnittelua ja henkilökunnan innostamista asiaan. Toisaalta on hyvä, että voidaan koulutuksen varjolla joitain asioita tehdä mutta siinä on myös varjopuolensa. Moni ei miellä, että nämä asiat on paljon kauaskantoisempia kun meidän koulutuksen loppuun. Ei muutoksia tehdä siksi, että kaksi tiimin jäsentä on koulutuksessa ja heidän on pakko, vaan siksi, että joskus vanhuspalvelut myös kunnallisella sektorilla voivat tarjota hyvää, turvallista ja yksilöllistä palvelua.
Laitetaan siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. =D. Lähestytään asiaa toista kautta ja saamme samalla iskulla myös monta muuta asiaa etenemään. Olemme keskittyneet liikaa tähän yhteen asiaan ja saaneet enenevässä määrin vain vastustelua.
Ehkäpä tämä on yksi niitä asioita, mitä tässä koulutuksessa on tarkoituskin oppia: Ei ainakaan näin asioita kehitetä! =D
Hienoa ja rohkeaa Niina!
VastaaPoista