Hoitajalähtöistä vai asukaslähtöista

Mielenkiinnolla luin Ninan blogia, jonka hän oli julkaissut helmikuun viimeisenä päivänä.  Hänen pohdintansa kuulostaa niin tutulta. Herää kysymykset: miten, miksi, milloin ja keitä varten me olemme yksiköissämme töissä? Mikä onkaan perustehtävämme? Ilokseni löysin tekstistä myös kirjaimet YKS ja Nina pohdinnan siitä, että myös ikäihmisten kanssa työskennellessä voidaan ottaa mallia enemmänkin kehitysvammapuolella käytetystä yksilökeskeisestä suunnitelmatyöstä/ elämänsuunnitelmasta.

Olin kirjoittanut keväällä 2013 Pumppu hankkeen sivuilla blogitekstiä. Tässä siitä lainausta: "Oman, mutta myös sekä organisaation että yksikön arvopohjan ja asenteiden tutkiminen  on työn keskeisiä periaatteita. Aito ja vilpitön kiinnostus toisten tarpeille ja toisten näkökulmien arvostus sekä yhteistyön arvostus näkyy sovituista asioista kiinnipitämisenä. Asukkaan / henkilön todellinen osallistumis - ja vaikuttamismahdollisuus on tärkeää."

Miksi emme kuulisi asiakkaittemme toiveita, antaisi heille osallistua oman elämänsä suunnitteluun? Olemmeko vielä 2010 - luvulla järjestelmäkeskeisen suunnittelun kourissa, kun vaihtoehtona on yksilökeskeinen / asiakaslähtöinen suunnittelu. Tärkeätä on keskittyä henkilön vahvuuksiin ja kykyihin sekä pyrkiä tukemaan ja hyödyntämään niitä. Millaisin ”silmälasein” tarkastelemme henkilön tarpeita? – näkyykö siinä henkilön oma ääni? 

Muutos ei kuitenkaan synny yksin eikä kaksinkaan kuten Ninakin totesi. Siihen tarvitaan koko työyhteisön sitoutuminen. Muutos ei ole helppoa, mutta mahdollista ja pian huomaamme että jopa palkitsevaa.

Tsemppiä kehittämistyölle! Olette rohkeita!